Dobermannin alkuperästä, luonteesta ja terveydestä:
Dobermanni on palveluskoira, jonka keskikokoisena, normaalirakenteisena rotuna tulee soveltua palveluskoiralajeihin ja muihin koiraharrastuksiin. Dobermanni on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakasrakenteinen koira, joka on kuitenkin linjoiltaan jalo ja elegantti. Sen tulee parhaalla mahdollisella tavalla soveltua seura-, suojelu-, palvelus- ja perhekoiraksi. Dobermannin perusolemus on ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Sillä tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuullinen terävyys. Koska dobermannilta edellytetään hyvää ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia ominaisuuksia. Dobermanni oli ja sen tulee edelleen olla käyttö- ja palveluskoira, joka rotumääritelmänsä mukaan soveltuu myös hyvin seura- ja kotikoiraksi.Dobermanni on ainoa rotu, joka on alun perin jalostettu suojelukoiraksi. Tänä päivänä sitä käytetään monipuolisesti eri koiraharrastuslajeissa. Varsinaisessa työkäytössä ei dobermanneja nykyisin ole, joitain yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. Rotu on jakautunut näyttely- ja työlinjaisiin sekä sekalinjaan, joka on näiden sekoitus.
Rotumme Suomeen tuojana voidaan pitää ratsumestari Henrik Caloniusta. Hän tuotti vuosisadan alussa dobermannit Helsingin poliisilaitoksen käyttöön. Saksasta tuotetut koirat olivat kotimaassaan koulutettuja poliisikoiria. Rotukirjatilastojen mukaan palveluskoiria rekisteröitiin ennen ensimmäistä maailmansotaa seuraavasti: boksereita 4, dobermanneja 41, joista 9 vuonna 1911 ja loput 32 vuonna 1914, saksanpaimenkoiria 31 ja collieita 21. Vuoteen 1989 asti voimassa olleet karanteenimääräykset rajoittivat koirien tuontia Suomeen.
Dobermannin historian voidaan katsoa alkaneen 2. tammikuuta 1834, kun Karl Friedrich Louis Dobermann syntyi. Tiedämme hänen eläneen Apoldan kaupungissa Thüringenissä itäisessä Saksassa. Eräs lähde kertoo, että Dobermann oli ammatiltaan koirarankkuri. Keräämällä isännättömiä yksinään harhailevia koiria hän sai runsaasti materiaalia kasvatusohjelmalleen. Erään lähteen mukaan hän työskenteli vero-osaston virkailijana, tehtävänään kerätä maksamattomia veroja. Dobermann käytti itsensä suojelemiseksi mukanaan koiria. Kolmas versio kertoo hänen olleen töissä kaupungin teurastamossa, joka antoi hänelle mahdollisuuden irrallaan harhailevien koirien kiinniottoon. On myös väitetty Dobermannin olleen yövartijan, missä virassa hän tarvitsi turvaa itselleen. Olipa hän ammatiltaan mikä tahansa, oli hän ennen kaikkea omistautunut koiraharrastukselle ja omasi ainutlaatuisen koirasilmän. Hän myös tiesi mitä halusi – vartio- ja suojelukoiran, jolla olisi vahvat leuat, hyvä hajuaisti, rohkeutta, kovuutta ja voimakkaasti kehittynyt suojeluvaisto. Anatomian sijasta Dobermannin ensisijainen tavoite oli koiran luonteen kehittäminen juuri tähän suuntaan. Hänen onnistuikin jalostaa vahva suojeluvietti koiriinsa, mistä tuli myöhemmin rodun menestyksen perusta. Hänen koiransa olivat erittäin kuuluisia vankasta luonteen lujuudestaan ja taidostaan käyttää hampaitaan. Alkuaikojen dobermannia käytettiin usein myös karjan paimentamiseen, mikä oli yhden jalostuksessa käytetyn rodun, yleisen ja laajalle levinneen teurastajankoiran pääasiallinen käyttötarkoitus. Dobermann ei pitänyt kirjaa tekemistään risteytyksistä, sillä koirat, joita jalostukseen käytettiin, olivat yleisesti risteytyksiä. 1890-luvulla ilmestyivät ensimmäiset koirat rotukirjaan ja siten helpottivat rodun kehityksen tutkimista. Ensimmäiset rotukirjamerkinnät eivät ole välttämättä aivan täsmällisiä. Dobermanni kuten kaikki muutkin rodut ovat tulosta jonkinlaisista risteytyksistä. Jalostusohjelmassaan Dobermann risteytti jalostuskoiriaan paimenkoiriin, saksanpinsereihin, teurastajankoiriin ja mahdollisesti taistelukoiriin. Myöhemmin mukaan tuli vielä manchesterinterrieri ja englanninvinttikoira.
Nykyisen (2026-2030) Pevisan mukaan pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla virallinen lonkkalausunto sekä voimassa oleva seeruminäytteen ALAT-arvo. Koiran pitää tutkimushetkellä olla vähintään 12 kk ikäinen. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. CAH:n varalta annettu lausunto seeruminäytteen ALAT-arvosta ei saa astutushetkellä olla 24kk vanhempi. Seeruminäytteet tutkitaan Kennelliiton nimeämässä laboratoriossa, joita ovat tällä hetkellä IDEXX ja Movet. Koiralla pitää astutushetkellä olla voimassa oleva sydäntutkimuslausunto DCM:n varalta (ultraäänitutkimus ja EKG), ja koiran pitää olla sairauden osalta terve. Lausunto on voimassa 12 kk. Ulkomaisia uroksia koskeva poikkeus: Ei vaadita seeruminäytteen ALAT-arvo ja sydäntutkimuslausuntoa. (2 pentuetta).
Dobermannin vakavin sairaus on dilatoiva kardiomyopatia (DCM). Geenitestit eivät ole toistaiseksi osoittautuneet ratkaisuksi ongelmaan. Niin sanottu ”Golden Standard” -tutkimus on kliinisesti terveille suoritettu sydänultraus ja 24 tunnin holter-tutkimus. Sairaus löydetään näillä menetelmillä tutkituilta koirilta vähintään kaksi vuotta ennen kliinisten oireiden toteamista. Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat ovat lonkkanivelen dysplasia (HD), spondyloosi ja nikamien epämuotoisuus (SP), välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV), dobermannin hepatiitti (CAH), munuaisten dysplasia eli vajaakehitys, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, kaularangan instabiliteetti eli wobbler, ristisidevammat, kasvaimet, verenvuototaipumus eli von Willebrandin tauti (VWD), PHTVL/PHPV, harmaakaihi (katarakta), kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, allergiat, color dilution alopecia CDA eli sinisen dobermannin syndrooma, furunkuloosi ja akne, vestibulaarisyndrooma ja muut tasapainoon vaikuttavat sairaudet, pakko‐oireet (obsessive‐compulsive disorder OCD) ja tyrät.
Rekisteröintimäärän keskiarvo 2013-2023 on 182 pentua/vuosi.
Suomessa on typistyskielto. Suomessa on viimeksi 1970-luvun alussa typistetty korvia ja vuonna 1996 häntiä.
Dobermanni on palveluskoira, jonka keskikokoisena, normaalirakenteisena rotuna tulee soveltua palveluskoiralajeihin ja muihin koiraharrastuksiin. Dobermanni on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakasrakenteinen koira, joka on kuitenkin linjoiltaan jalo ja elegantti. Sen tulee parhaalla mahdollisella tavalla soveltua seura-, suojelu-, palvelus- ja perhekoiraksi. Dobermannin perusolemus on ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Sillä tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuullinen terävyys. Koska dobermannilta edellytetään hyvää ohjattavuutta ja iloista työskentelyä, ovat toimintakyky, rohkeus ja kovuus huomionarvoisia ominaisuuksia. Dobermanni oli ja sen tulee edelleen olla käyttö- ja palveluskoira, joka rotumääritelmänsä mukaan soveltuu myös hyvin seura- ja kotikoiraksi.Dobermanni on ainoa rotu, joka on alun perin jalostettu suojelukoiraksi. Tänä päivänä sitä käytetään monipuolisesti eri koiraharrastuslajeissa. Varsinaisessa työkäytössä ei dobermanneja nykyisin ole, joitain yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. Rotu on jakautunut näyttely- ja työlinjaisiin sekä sekalinjaan, joka on näiden sekoitus.
Rotumme Suomeen tuojana voidaan pitää ratsumestari Henrik Caloniusta. Hän tuotti vuosisadan alussa dobermannit Helsingin poliisilaitoksen käyttöön. Saksasta tuotetut koirat olivat kotimaassaan koulutettuja poliisikoiria. Rotukirjatilastojen mukaan palveluskoiria rekisteröitiin ennen ensimmäistä maailmansotaa seuraavasti: boksereita 4, dobermanneja 41, joista 9 vuonna 1911 ja loput 32 vuonna 1914, saksanpaimenkoiria 31 ja collieita 21. Vuoteen 1989 asti voimassa olleet karanteenimääräykset rajoittivat koirien tuontia Suomeen.
Dobermannin historian voidaan katsoa alkaneen 2. tammikuuta 1834, kun Karl Friedrich Louis Dobermann syntyi. Tiedämme hänen eläneen Apoldan kaupungissa Thüringenissä itäisessä Saksassa. Eräs lähde kertoo, että Dobermann oli ammatiltaan koirarankkuri. Keräämällä isännättömiä yksinään harhailevia koiria hän sai runsaasti materiaalia kasvatusohjelmalleen. Erään lähteen mukaan hän työskenteli vero-osaston virkailijana, tehtävänään kerätä maksamattomia veroja. Dobermann käytti itsensä suojelemiseksi mukanaan koiria. Kolmas versio kertoo hänen olleen töissä kaupungin teurastamossa, joka antoi hänelle mahdollisuuden irrallaan harhailevien koirien kiinniottoon. On myös väitetty Dobermannin olleen yövartijan, missä virassa hän tarvitsi turvaa itselleen. Olipa hän ammatiltaan mikä tahansa, oli hän ennen kaikkea omistautunut koiraharrastukselle ja omasi ainutlaatuisen koirasilmän. Hän myös tiesi mitä halusi – vartio- ja suojelukoiran, jolla olisi vahvat leuat, hyvä hajuaisti, rohkeutta, kovuutta ja voimakkaasti kehittynyt suojeluvaisto. Anatomian sijasta Dobermannin ensisijainen tavoite oli koiran luonteen kehittäminen juuri tähän suuntaan. Hänen onnistuikin jalostaa vahva suojeluvietti koiriinsa, mistä tuli myöhemmin rodun menestyksen perusta. Hänen koiransa olivat erittäin kuuluisia vankasta luonteen lujuudestaan ja taidostaan käyttää hampaitaan. Alkuaikojen dobermannia käytettiin usein myös karjan paimentamiseen, mikä oli yhden jalostuksessa käytetyn rodun, yleisen ja laajalle levinneen teurastajankoiran pääasiallinen käyttötarkoitus. Dobermann ei pitänyt kirjaa tekemistään risteytyksistä, sillä koirat, joita jalostukseen käytettiin, olivat yleisesti risteytyksiä. 1890-luvulla ilmestyivät ensimmäiset koirat rotukirjaan ja siten helpottivat rodun kehityksen tutkimista. Ensimmäiset rotukirjamerkinnät eivät ole välttämättä aivan täsmällisiä. Dobermanni kuten kaikki muutkin rodut ovat tulosta jonkinlaisista risteytyksistä. Jalostusohjelmassaan Dobermann risteytti jalostuskoiriaan paimenkoiriin, saksanpinsereihin, teurastajankoiriin ja mahdollisesti taistelukoiriin. Myöhemmin mukaan tuli vielä manchesterinterrieri ja englanninvinttikoira.
Nykyisen (2026-2030) Pevisan mukaan pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla virallinen lonkkalausunto sekä voimassa oleva seeruminäytteen ALAT-arvo. Koiran pitää tutkimushetkellä olla vähintään 12 kk ikäinen. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. CAH:n varalta annettu lausunto seeruminäytteen ALAT-arvosta ei saa astutushetkellä olla 24kk vanhempi. Seeruminäytteet tutkitaan Kennelliiton nimeämässä laboratoriossa, joita ovat tällä hetkellä IDEXX ja Movet. Koiralla pitää astutushetkellä olla voimassa oleva sydäntutkimuslausunto DCM:n varalta (ultraäänitutkimus ja EKG), ja koiran pitää olla sairauden osalta terve. Lausunto on voimassa 12 kk. Ulkomaisia uroksia koskeva poikkeus: Ei vaadita seeruminäytteen ALAT-arvo ja sydäntutkimuslausuntoa. (2 pentuetta).
Dobermannin vakavin sairaus on dilatoiva kardiomyopatia (DCM). Geenitestit eivät ole toistaiseksi osoittautuneet ratkaisuksi ongelmaan. Niin sanottu ”Golden Standard” -tutkimus on kliinisesti terveille suoritettu sydänultraus ja 24 tunnin holter-tutkimus. Sairaus löydetään näillä menetelmillä tutkituilta koirilta vähintään kaksi vuotta ennen kliinisten oireiden toteamista. Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ja viat ovat lonkkanivelen dysplasia (HD), spondyloosi ja nikamien epämuotoisuus (SP), välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV), dobermannin hepatiitti (CAH), munuaisten dysplasia eli vajaakehitys, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, kaularangan instabiliteetti eli wobbler, ristisidevammat, kasvaimet, verenvuototaipumus eli von Willebrandin tauti (VWD), PHTVL/PHPV, harmaakaihi (katarakta), kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi, allergiat, color dilution alopecia CDA eli sinisen dobermannin syndrooma, furunkuloosi ja akne, vestibulaarisyndrooma ja muut tasapainoon vaikuttavat sairaudet, pakko‐oireet (obsessive‐compulsive disorder OCD) ja tyrät.
Rekisteröintimäärän keskiarvo 2013-2023 on 182 pentua/vuosi.
Suomessa on typistyskielto. Suomessa on viimeksi 1970-luvun alussa typistetty korvia ja vuonna 1996 häntiä.